maanantai 5. elokuuta 2013

Bittersweet

Miten voikaan tuntuu niin täydelliseltä olla kotona Suomessa, mutta samalla on niin järkyttävä ikävä kotiin Brasiliaan, että vois itkee? Niin ihana tunne, kun kävelee pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäiltana, ja koulu, sekin alkaa kohta. Pääsee takaisin normaaliin Suomi-arkeen, mitä onkin ollu jo aika ikävä. Mutta samalla mulla on ikävä suurkaupungin menoon. Mietin välillä, että miten mulla onkaan ikävä niitä ihan pieniäkin asioita. Miten kiva ois istuu siinä keltaisessa bussissa missä lukee Vila Dois Carneiros ja vaihtaa siitä pieneen siniseen bussiin, jolla pääsen ostarille tapaamaan kavereita. Tai rannalle siskon kanssa juttelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja samalla sitä sit miettii että missä sitä pitäis olla, että ei ois ikävä jonnekkin tai jotakuta? No vastaus ainakin mun kohalla on varmaan, että ei tässä maailmassa oo enää sellasta paikkaa. Ihan sama missä sitä on, niin ainakin on jotain kova ikävä. Niin kova ikävä että välillä tuntuu, että vois antaa mitä vaan jos pääsis halaamaan tai edes hetkeks juttelemaan ihan livenä jonkun kanssa. Kai se on vaan hyväksyttävä, että sellainen pieni ikävä kolkuttelee takaraivossa koko ajan ja siitä ei pääse yli eikä ympäri... Mutta on täällä Suomessakin ihanaa!

Como a pessoa pode sentir dois sentimentos tão diferentes ao mesmo tempo? Como pode ser tão perfeito de estar em casa, aqui na Finlândia e ao mesmo tempo estar com tanta saudade da outra casa que querer chorar? Eu amo o momento, como poder andar na rua com amigos, numa noite quente e linda da Finlândia. E a escola, as aulas vão comecar logo e já tô ansiosa de comecar a estudar de novo. Mover em frente na minha vida. Mas no mesmo tempo, eu quereria voltar pra a cidade grande. As vezes eu me encontro pensando como eu sinto saudades até das coisas pequenas. Como seria maravilhoso sentar de novo no ônibus amarelo chamado Vila Dois Carneiros. Encontrar com amigos no shopping. Ir pra praia com a família. Passar a noite toda conversando com minhas irmãs... E também tô pensando, aonde eu deveria estar se eu não sentisse tanta saudade tempo todo? Acho que a resposta é, que não tem nenhum lugar nesse mundo, onde eu poderia estar sem sentir esse sentimento tão forte. A resposta é, que eu tenho que aprender viver com isso... Mas agora tô curtindo do verão da Finlândia! Vocês não vão acreditar que aqui tem quase 30 graus!


-Kiira

6 kommenttia:

  1. Ensimmäinen blogi jonka jatkoa en malta odottaa :) vaikken näin poikana paljoa näitä luekkaan :p

    VastaaPoista
  2. kuka toi poni on:)

    VastaaPoista
  3. Voi kun kiva että jatkat kirjoittelua Suomessakin! :) Näin ex-vaihtarina myös tälläset after-exchange blogit on alkaneet kummasti kiinnostaa, haha. Itsekin just tein uuden blogin mikä keskittyy mun elämään vaihdon jälkeen joten jos kiinnostaa niin käy ihmeessä kurkkimassa :)

    www.ontheedgeofforever-siru.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Kävin kurkkimassa, kivalta näytti! :)

    VastaaPoista